Pääsiäiskortit

Askartelun makuun päästessä, ei hevillä näköjään halua lopettaa. Olin vuosien saatossa ihan unohtanut, kuinka hauskaa touhua askartelu voikaan olla. Nautin myös ohjaamisesta, varsinkin kun on ollut niin mukavaa ja innokasta askarteluporukkaa. 

Askartelusta puhuttaessa olen viime aikoina kuullut synonyymina puhekielessä samaa kuin pa*****lu. Toisaalta ymmärrän tämän hieman kieli poskessa sanotun asian. Mutta...mutta sanonnalla ja askartelu-sanalla voi olla jo sinällään vähättelevä, amatöörimäinen merkitys. Esimerkiksi korttitaide, juhlakoristelut uusine malleineen ja skräppäys ovat mielestäni taidetta ja voivat vaatia paljonkin työtä ennen valmistumista. Puhumattakaan isoista paperitilateoksista, kuten esimerkiksi valtavat mehupillihimmelit http://mariahuhmarniemi.net/rose.php ja paperikoruista.  http://jokkemaa.blogspot.fi/2014/05/paperikorut-etnograafisuus.html

Käsityöt ja taide ovat toki sinänsä kunnioitettavia ja kulttuuria elvyttäviä tavoiteltavia asioita. Mitä miestä lopultakaan jää jäljelle kun aika jättää, toivottavasti muutakin kuin kasa kaupoista ostettua tavaraa?

Askartelullakin tuodaan ja suodaan jokaiselle, jolla työvälineet ja matskut vähänkin pysyvät käsissä parhaimmillaan mm. sosiaalisia kontakteja, mielen virkeyttä, motorisia harjoitteita ja mahdollisuus työstää omia vaikeitakin elämänkokemuksia käsillä tekemisen ja vertaistuen kautta. Ja eikun askartelemaan!:)