sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Huovutetut kukkalapaset






Näin ilmojen hiljalleen viiletessä kokeilin viimeinkin huovuttaa villaa lapasia varten. Tämä onnistuu mainiosti kierrätysvillasta eli vanhat villapaidat sun muut villaiset vermeet koneeseen 60 asteeseen, niin tulee hyödynnettyä muutoin poisheitettävää materiaalia. Materiaalissa tulee olla vähintään 70% villaa, jotta se huopuu kunnolla. Villa ei siten työstettäessä purkaudu ja siitä voi kokeilla tehdä kaikenlaista kivaa. Edellyttäen, että materiaalia on kutistuminen huomioon ottaen riittävästi.

Tein kaavat näihin Lilli -lapasiin, leikkasin ja ompelin osaset yhteen koneella. Onnistuu käsin ommellenkin. Jos villa on omasta mielestä liian yksiväristä, niin pintaa voi elävöittää kirjomalla. Näihin olen käyttänyt ryijyvillalankaa, jota minulla on räiskyvissä retroväreissä. Aikaisemmin en tykännyt juurikaan keltaisesta väristä, mutta jostain syystä viime aikoina -ehkä ystävän- vaikutuksesta olen alkanut väristä pitämään.

Tämän villamateriaalin pinta on mukavan eläväistä ja kuvion halusin kirjoa vapaalla kädellä. Näin kirjontakuvioista ei tule ihan prikulleen symmetrisiä. Voi tietysti suunnitella kaavat kuvioihin ja piirtää ne sitten villalle kirjomista varten.

Jos villa kutittaa, niin sisään voi ommella vuorin esim. fleecestä.






Kudoin aikaisemmin kesällä maton kierrätysvillasta yhdistettynä retrorahkamatosta purettuihin kaistaleisiin. Tällainen tästä Jänkä- matosta tuli. Toivottavasti saan tehtyä vielä lisää mattoja tästä materiaalista, sillä villa ja suomenlampaan villa eritoten on ihana materiaali. Villa voi sitoa kosteutta, mutta tuntuu kuivalta, se hylkii likaa ja on lämmin.










torstai 25. syyskuuta 2014

Virkatut laukut ja helmilaukku

Laukku- ja lankahulluus iskee aika ajoin. Viimeksi mainittu jostain syystä syksyllä ja talvella. Virkatut ja neulotut laukut ovatkin eritoten kylminä vuodenaikoina viehkeitä. 

Nämä laukut olen virkannut ja ommellut muotoonsa. Idea lähti vanhoista ns. sulhaspussukoista, joita morsiamet tekivät mielitietylleen yli sata vuotta sitten. Tekniikkana on kirjovirkkaus, jota kaiketi turkinvyötekniikaksikin kutsutaan? Oikaiskaa, jos olen väärässä... Tällä tekniikalla tulee jämäkkää jälkeä ja aikoinaan tällä tavoin tehtiin mm. talvitakkeihin vöitä ja jopa hevosille ohjat. Eriväriset langat kulkevat koko ajan virkkauksen silmukoiden sisällä.

Mallit olen modernisoinut alkuperäisestä pussilaukkumallista. Kuviot olen suunnitellut pääosin itse tai soveltanut vanhasta talonpoikaisesta kuviosta. Lanka ei ole valitettavasti kierrätettyä, sillä harvemmin löytää tarpeeksi topakkaa ja riittävää määrää samantyyppistä kierrätyslankaa.

Vuorina laukuissa on laitoskäytössä olleet lakanat, jotka olen värjännyt. Lisäksi sisällä on pieni kännykän mentävä tasku. Sulkimena toimii isohko vintageneppari.

Kuvassa myös tekniikkaan innoittava kirja Marketta Luutosen: Merkillinen laukku.











Aikoinaan harrastin aktiivisesti Itämaista tanssia  -noin 20-vuotta-. Kävin parhaimpina aikoina tanssiduomme harjoituksissa vähintään pari kertaa viikossa. Esiinnyimme kansallisellakin tasolla ja teimme osan esiintymispuvuista itse. Tanssipuvut saattoivat painaa useamman kilon niihin kirjottujen paljetti- ja helmikirjailujen ansiosta. Ystävättäreni ompeli ja minä helmikirjoin käsin helmi helmeltä. 

Alla olevan iltalaukun olen virkannut ja kirjonut lasihelmillä. Sisällä vuorisilkki. 

Näidenkin helmilaukkujen kulta-aika juontaa tuonne lähemmäs sadan vuoden taakse. Rikkailla leideillä Euroopassa ja eritoten Amerikoissa oli käytössään upeasta upeampia laukku- ja kukkaroihanuuksia. Mikä määrä työtä monimutkaisissa helmikuvioissa mahtoi ollakaan!













Tuttavan omistama piensuomenhevosori on todellinen "helmi" :))



tiistai 16. syyskuuta 2014

Matot tyttärelle

Kohta täysi-ikäinen tyttäreni toivoi syntymäpäivälahjakseen musta/valko/harmaita mattoja, joissa olisi myös denimiä.

 Ensimmäinen noin 3,50 m pitkä matto kärkitoimikas-sidoksella on valmis. Matto on erittäin jämäkkä, joten se ei varmasti luisu jalkojen alta. Samalla se myös tarkoittaa, että matto on painavahko. Kudon matot yleensä tiukkaan ja kudetta menee reilusti. Näin matosta tulee myös ajanhammasta paremmin kestävä.

Vaaleampien ja tummempien värien rytmikäs vaihtelu ei tee minun silmääni kokonaiskuvasta liian tylsääkään, jota vaikutusta hieman pelkäsin.Tällainen värien rytmitys antaa paremmin anteeksi tahrat, joita pakostakin elämässä tulee.

Nämä matot tulevat olemaan modernimmasta tai pelkistetymmästä päästä tähän astisista tuotteista.






Tyttären matto n:o 1





torstai 11. syyskuuta 2014

Villamatto

Ostin kirpparilta ennen tyttären mattoprojektia hieman harvinaisempaa ja ehkä ylellisempää materiaalia kuin tavallisesti, nimittäin useamman pussukan villamattolankoja, pehmeitä ja paksuja. Samalla löysin toisenkin aarteen: valmiiksi luodun punasävyisen puuvillaloimen. 

Kutomassani Katrilli -villamatossa on päävärinä harmaa sekä vihreä/oranssit kuvioraidat. Harmaassa langassa näkyykin -mielestäni luonteikkuutta antaen- samassa värierässä olleet hienoiset sävyerot. Lieköhän se ollut syynä aikanaan langoista luopumiseen... Loimena on  mustaa jämäkkää kalalankaa.






Tyylillisesti tämä kärkitoimikas-sidoksella kutomani matto muistuttanee heti sodan jälkeisestä sisustustyylistä. 





Kurkatkaahan mielenkiintoisen järjestön eli tekstiilikulttuuriseuran toimintaa http://www.tekstiilikulttuuriseura.fi/









maanantai 8. syyskuuta 2014

Värien leikkiä

Alla oleva kudekuviollinen Aurinkoinen -räsymatto. Matossa näkyy kuvaushetkellä auringonkin kuvioimaa pintaa. Materiaaleina tekokuituiset entiset päiväpeitot ja trikoopaidat.















Koko: 112 x 213cm, MYYTY














Kudon tällä hetkellä musta/valko/harmaita mattoja tyttäreni huoneeseen. 
Tosin pihlajanmarjoja, puolukoita ja punaposkisia omenoita katsellessa rupeaa näköjään väkisinkin pyörittelemään mielessään punasävyistä mattoa. En olekaan kutonut sellaista vuoteen, mutta ensin pitää tehdä tytön matot. Kutominen on ollut muutaman päivän hidasta flunssan takia.










Kutojan uskolliset ystävät Minni- ja Muska.:) Välillä käydään lenkillä, muutoin koirilla olisi liian tylsää ja emäntäkin jäykistyisi kankaita paukutellessa. 

tiistai 2. syyskuuta 2014

Puuvillapellavaiset käsipyyhkeet



Tyrni

Mansikka-ahossa syysomenat alkavat olla parhaimmillaan ja tyrnimarjat odottavat myös poimijaansa. Olemme kokeilleet puristaa marjoista mehua suoraan puista, mutta mehu lirisee minne sattuu. Tekniikassa on varmaan jotain väärin.

Tyrnimarjat olen siis poiminut sellaisenaan. Käytän marjoja mm. pirtelöissä ja mehukeitoissa, joihin saa hienon maun erityisesti muiden marjojen joukossa.

Muutama mehiläispesäkin on tuottanut vanhemmilleni tänä kesänä hyvän sadon.









Syksyn ja tyrnimarjojen värimaailmaan liittyen kudoin puuvillapellavaiset hulppeat Hilla -käsipyyhkeet 5kpl sekä pienen liinan. Loimi on puuvillaa. Kude on pellavaa: aivinaa ja rohdinta. Sidos: Pohjasidos +palttina. 



Käsipyyhkeen koko: 48 x 80 cm