Nämä laukut olen virkannut ja ommellut muotoonsa. Idea lähti vanhoista ns. sulhaspussukoista, joita morsiamet tekivät mielitietylleen yli sata vuotta sitten. Tekniikkana on kirjovirkkaus, jota kaiketi turkinvyötekniikaksikin kutsutaan? Oikaiskaa, jos olen väärässä... Tällä tekniikalla tulee jämäkkää jälkeä ja aikoinaan tällä tavoin tehtiin mm. talvitakkeihin vöitä ja jopa hevosille ohjat. Eriväriset langat kulkevat koko ajan virkkauksen silmukoiden sisällä.
Mallit olen modernisoinut alkuperäisestä pussilaukkumallista. Kuviot olen suunnitellut pääosin itse tai soveltanut vanhasta talonpoikaisesta kuviosta. Lanka ei ole valitettavasti kierrätettyä, sillä harvemmin löytää tarpeeksi topakkaa ja riittävää määrää samantyyppistä kierrätyslankaa.
Vuorina laukuissa on laitoskäytössä olleet lakanat, jotka olen värjännyt. Lisäksi sisällä on pieni kännykän mentävä tasku. Sulkimena toimii isohko vintageneppari.
Kuvassa myös tekniikkaan innoittava kirja Marketta Luutosen: Merkillinen laukku.
 |
Aikoinaan harrastin aktiivisesti Itämaista tanssia -noin 20-vuotta-. Kävin parhaimpina aikoina tanssiduomme harjoituksissa vähintään pari kertaa viikossa. Esiinnyimme kansallisellakin tasolla ja teimme osan esiintymispuvuista itse. Tanssipuvut saattoivat painaa useamman kilon niihin kirjottujen paljetti- ja helmikirjailujen ansiosta. Ystävättäreni ompeli ja minä helmikirjoin käsin helmi helmeltä.
Alla olevan iltalaukun olen virkannut ja kirjonut lasihelmillä. Sisällä vuorisilkki.
Näidenkin helmilaukkujen kulta-aika juontaa tuonne lähemmäs sadan vuoden taakse. Rikkailla leideillä Euroopassa ja eritoten Amerikoissa oli käytössään upeasta upeampia laukku- ja kukkaroihanuuksia. Mikä määrä työtä monimutkaisissa helmikuvioissa mahtoi ollakaan!
 |
| Tuttavan omistama piensuomenhevosori on todellinen "helmi" :)) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti