lauantai 14. maaliskuuta 2015

Pikkumatto hulavanteella tehden

Nyt kannattaa kiireesti mennä Lapinlahden Varpaisjärvelle Sarkapajalle ostamaan erittäin edullisesti tyhjennysmyynnistä tekstiilimateriaalia käsitöihin.Tekstiilikierrättäjien toiminta hakee uusia uomiaan ja Sarkapaja tyhjenee . 

Uusi tieto Sarkapajan aukiolosta. Viimeinen virallinen aukiolopäivä on maanantai 23.3. klo 9-18. Jäljellä olevat tekstiilituotteet ja materiaalit 2e/muovipussi. Kahvitarjoilu ja pika-arpajaiset 2e/kpl. Jokainen arpa voittaa!

Sormiani syyhytti kokeilla tehdä pikkumattoa vanhoista t-paidoista hulavanteen avulla. Ostin pari pussillista vanhoja t-paitoja Sarkapajalta. Ensin tein loimen isohkosta t-paidasta leikattujen kuteiden (rinkuloiden) avulla hulavanteen poikki ristiin rastiin. Sen jälkeen pujottelin kuteita keskustasta ulkokehälle päin.

Tähän pikkumattoon sain materiaalia menemään noin kymmenen aikuisen t-paitaa. Tosin pieni osa paidoista jää käyttämättä, mutta sen materiaalin voi hyödyntää myöhemmin vaikkapa maton kudontaan kangaspuilla. 

Tämä pikkumatto käy kokonsa puolesta pieneen wc:n / huussiin tai saunan eteiseen. Ja mikäpä estää tekemästä vielä pienempiä tuolinpäällisiä esimerkiksi kesämökin terassille. Reunoille voi jättää tuolin kiinnittimeksi loimikuteet ja loput voi pujotella päällisen keskustaa kohti. 







Lopputulos on mummolatyyliin värikäs. Matto on paksuhko ja miellyttävä jalan alla, vaikka solmuja joutuu pakostakin tekemään. Loimilangat solmin näkyville maton reunoille.






Tähän toiseen hulavanteeseen pujoteltuun pikkumattoon käytin vanteen reunakaarella tiheämpää pujottelua, koska ''kudejuoksut'' tai kudenastat olivat tuossa ensimmäisessä mielestäni hiukan liian harvat.

Matosta ei tule tällä menetelmällä tiukkaan kudottua. Jos pujotat kuteet tiukasti, niin saat aikaiseksi kuppimaisen tuotteen, etkä mattoa.


keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Pääsiäiskortit

Askartelun makuun päästessä, ei hevillä näköjään halua lopettaa. Olin vuosien saatossa ihan unohtanut, kuinka hauskaa touhua askartelu voikaan olla. Nautin myös ohjaamisesta, varsinkin kun on ollut niin mukavaa ja innokasta askarteluporukkaa. 

Askartelusta puhuttaessa olen viime aikoina kuullut synonyymina puhekielessä samaa kuin pa*****lu. Toisaalta ymmärrän tämän hieman kieli poskessa sanotun asian. Mutta...mutta sanonnalla ja askartelu-sanalla voi olla jo sinällään vähättelevä, amatöörimäinen merkitys. Esimerkiksi korttitaide, juhlakoristelut uusine malleineen ja skräppäys ovat mielestäni taidetta ja voivat vaatia paljonkin työtä ennen valmistumista. Puhumattakaan isoista paperitilateoksista, kuten esimerkiksi valtavat mehupillihimmelit http://mariahuhmarniemi.net/rose.php ja paperikoruista.  http://jokkemaa.blogspot.fi/2014/05/paperikorut-etnograafisuus.html

Käsityöt ja taide ovat toki sinänsä kunnioitettavia ja kulttuuria elvyttäviä tavoiteltavia asioita. Mitä miestä lopultakaan jää jäljelle kun aika jättää, toivottavasti muutakin kuin kasa kaupoista ostettua tavaraa?

Askartelullakin tuodaan ja suodaan jokaiselle, jolla työvälineet ja matskut vähänkin pysyvät käsissä parhaimmillaan mm. sosiaalisia kontakteja, mielen virkeyttä, motorisia harjoitteita ja mahdollisuus työstää omia vaikeitakin elämänkokemuksia käsillä tekemisen ja vertaistuen kautta. Ja eikun askartelemaan!:)





sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kirjaset kierrätysmateriaaleista

Mietin ideoita ryhmäaskarteluun: olen jo pitkään ajatellut keskittyä tekemään leikekirjoja. Liekö nämä kirjaset kuitenkaan varsinaista skräppäystä, en osaa sanoa, sillä sen tekniikan hienouksiin en ole paljoa kerennyt perehtymään. Aikoinaan valmistuin Kankaanpään opistosta askarruttajaksin, mutta silloin leikekirjojen teko ei ollut pinnalla.

Askartelin nämä kirjaset pääosin kierrätysmateriaaleista. Olin äimistynyt kuinka paljon lasten askartelukaappiin on vuosien varrella kertynyt kamaa: mm. erilaisia joulukoristenauhoja, tuotelippuja, pahveja, silkkipapereita, kiiltokuvia ja naruja.  

Kävimme porukalla ostamassa valaisimia nuoren huoneeseen. Samalla saimme kaupanpäällisiksi kasan erilaisia pahveja ( ja muitakin vähemmän kivoja materiaaleja). Näitä eripaksuisia pahveja olen käyttänyt leikekirjojen kansi- ja sivumateriaaleina. Kaipa voisimme pärjätä vähemmälläkin pakkausmateriaalilla.




Kirpputorilta puolestaan löysin vanhoja, rispaantuneita kirjoja sekä monenmoisia
kankaita. Materiaalit 'alkavat ns. puhua'. Itselle on näköjään tärkeää nähdä materiaalit ensin. Joka tapauksessa mielenkiintoista, terapeuttista ja kivaa, mutta aikaavievää ja uuvuttavaakin hommaa tuo leikekirjojen teko!

Kiitos syöpäyhdistyksen toimeliaalle väelle, kun olitte niin innokkaasti askartelemassa!